Onko normaalia arkea syövän kanssa....

..mielestäni on.

Kun viime vuonna heinäkuussa Leevin isot blokkihoidot olivat ohi ja päästiin kotiin niin ajattelin että kyllä me täällä Kyssillä tullaan pyörimään kuitenkin kokoajan infektioiden takia. Mutta kuinkas kävikään?
Hoidon päätyttyä saimme olla kotona ilman infektoita ja seuraava käynti oli vasta kuukauden päästä, se tuntui aika oudolta. Olit tottunut siihen etttä vietetään suuri osan ajasta Kuopiossa, asuntolassa ja osastolla...Tuli jopa ikävä. Ikävä tuli kaikkia niitä ihania ihmisiä, Leevin kohtalotovereita, lasten vanhempia ja hoitajia. Ikävä ei tullut muuten kyllä koko paikkaa, ei hoitoja, ei pistämistä, ei pahaa oloa yms.vain niitä ihmisiä.Ja tuossa paikassa myös Leevin veli syntyi samaan aikaan kun Leevi sai sytostaatteja paria kerrosta ylenpänä. Mutta...

....kotona oli hyvä olla! Toki alku oli kotona tuskainen johtuen Leevin vatsavaivoista jotka jatkuvat edelleen ,mutta tosin lievempänä.Kun sairaala elämää  alkoi olla takana niin sitten meillä alkoi vauva arki :-) Aika unettomia öitä vietettiin ja oltiin tosi väsyneitä molemmat koska myös Leevi valvoi ja heräili kokoajan. Mutta siitäkin selvittiin,yhdessä <3

Nyt tuo pieni rakas alkaa pikkuhiljaa näyttämään ns.normaalilta pojalta, hieman pyöreämpineen poskineen ja kiharineen hiuksineen <3

Reilu puolitoista vuotta sitten tuntui että tähän ei ikinä päästä, mielessä vain oman lapsen menettäminen ja se ettei tästä selvitä. Nyt alkaa jo hieman olla uskoa siihen että kyllä me tästä voidaan selvitä.

 

Mutta nyt tiedän sen että mikä on elämässä se pahin pelko ja miltä se oikeasti tuntuu ja voin sanoa etten ikinä toivo sitä kenellekään. Välillä iskee kauhea menettämisen pelko ja mielessäni mietin että miten ihmmessä selviän jos Leeviä ei enään ole. Mutta tuo tunne on vain siirrettävä pois ja pyrittävä elämään sitä normaalia arkea ja antaa lapsille tasapainoinen,turvallinen ja onnellinen elämä ja arki.
Se on tärkeintä.