sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Onko normaalia arkea syövän kanssa....

..mielestäni on.

Kun viime vuonna heinäkuussa Leevin isot blokkihoidot olivat ohi ja päästiin kotiin niin ajattelin että kyllä me täällä Kyssillä tullaan pyörimään kuitenkin kokoajan infektioiden takia. Mutta kuinkas kävikään?
Hoidon päätyttyä saimme olla kotona ilman infektoita ja seuraava käynti oli vasta kuukauden päästä, se tuntui aika oudolta. Olit tottunut siihen etttä vietetään suuri osan ajasta Kuopiossa, asuntolassa ja osastolla...Tuli jopa ikävä. Ikävä tuli kaikkia niitä ihania ihmisiä, Leevin kohtalotovereita, lasten vanhempia ja hoitajia. Ikävä ei tullut muuten kyllä koko paikkaa, ei hoitoja, ei pistämistä, ei pahaa oloa yms.vain niitä ihmisiä.Ja tuossa paikassa myös Leevin veli syntyi samaan aikaan kun Leevi sai sytostaatteja paria kerrosta ylenpänä. Mutta...

....kotona oli hyvä olla! Toki alku oli kotona tuskainen johtuen Leevin vatsavaivoista jotka jatkuvat edelleen ,mutta tosin lievempänä.Kun sairaala elämää  alkoi olla takana niin sitten meillä alkoi vauva arki :-) Aika unettomia öitä vietettiin ja oltiin tosi väsyneitä molemmat koska myös Leevi valvoi ja heräili kokoajan. Mutta siitäkin selvittiin,yhdessä <3

Nyt tuo pieni rakas alkaa pikkuhiljaa näyttämään ns.normaalilta pojalta, hieman pyöreämpineen poskineen ja kiharineen hiuksineen <3
Reilu puolitoista vuotta sitten tuntui että tähän ei ikinä päästä, mielessä vain oman lapsen menettäminen ja se ettei tästä selvitä. Nyt alkaa jo hieman olla uskoa siihen että kyllä me tästä voidaan selvitä.

Mutta nyt tiedän sen että mikä on elämässä se pahin pelko ja miltä se oikeasti tuntuu ja voin sanoa etten ikinä toivo sitä kenellekään. Välillä iskee kauhea menettämisen pelko ja mielessäni mietin että miten ihmmessä selviän jos Leeviä ei enään ole. Mutta tuo tunne on vain siirrettävä pois ja pyrittävä elämään sitä normaalia arkea ja antaa lapsille tasapainoinen,turvallinen ja onnellinen elämä ja arki.
Se on tärkeintä.





maanantai 23. helmikuuta 2015

Synttärihumua ja ristiäisiä

Eli taas on tullut aika päivättää :-) Sori taas tästä hitaasta päivittämisestä mutta tällainen minä olen.

Palataanpa kesää ja lämpöisiin tunnelmiin :-)

Leevillä alkoi kesäkuussa viimeinen blokkihoito joka taas otti erityisen koville ja osastolla olo venyikin useaksi viikoksi. Se ihana asia tässä oli se että se oli viimeinen blokkihoito ja siitä lähtien läsnäolomme Kuopiossa vähenee. Blokki oli ns.kovin ja kyllähän se tuntuun tapaansa vei Leevin ruokahalun, toi uniongelmat ja järkyttävän kovan ripulin joka tulee vaivaamaan häntä pitkään.

Tuona aikana kesäkuussa 2014 oli myös minun laskettuaikana ja kuinka ollaankaan, synnytyksen aika tuli kesäkuussa 14.päivä. Toki synnytys meni taas pitkän kaavan mukaan ja käynnisteltiin toista viikkoa ja lopulta kiirelliseen sektioon koska vauvan hapetusarvot laski. Syy olikin selvä, napanuora kaulan ja jalkojen ympärillä.
Sektio meni hyvin ja Jasper Lauri Johannes syntyi 14.6.2014 painoa oli 3480g ja pituutta 51 cm.

Jasper oli terve kyllä mutta sydänmestä löytyi pieni reikä jota tarkkaillaan ja jos joskus tarve on niin leikataan. Mutta lääkäri lohdutti että yleensä korjaantuu itsekseen ( tästä kerron myöhemmin lisää)
Leevi oli 9.kerroksessa ja minä 3.kerroksessa niin sekin välimatka tuntui sydäntä raastavalta. Toki oli Leevin luona sairaalakamppeissa ennen Japserin syntymään mutta sektion jälkeen en päässyt moneen päivään.Lisäksi epiduraalista oleva järkyttävä päänsärky vaivasi 24/7...Mutta se saatiin kuntoon ne.veripaikkalla.

Kun vihdoinkin pääsimme kotiin kesäkuun loppupuolella niin alkoi perhe-elämä kahden lapsen kanssa, nukuttiin vähän ja oltiin hyvin väsyneitä. Mutta siitä huolimatta kaikki oli ihanaa, pieni vauva tuhisi vieressä ja Leevikin rupesi pukkuhiljaa voimaan paremmin.


Elokuu 2014

Elokuussa 3.8.2014 vietettiin vauvan risitäisiä ja Leevin 2v synttäreitä. Oli taas ihana nähdä pitkästä aikaa sukulaisia(osaa heistä) ja muutamia ystäviä. Kuten jo aiemmin kerroin tuli pojan nimeksi Jasper Lauri Johannes.Lauri oli isäni nimi ja Johannes Immon papan toinen nimi. Juhlat menivät oikein hienosti ja Leevikin jaksoi koko juhlahumun loppuun asti.